• Yleisesittely
  
  

 Fieldspanieli on alkuperältään englantilainen, metsästykseen ylösajavaksi  lintukoiraksi jalostettu rotu, joka on säilyttänyt alkuperäisessä   käyttötarkoituksessaan tarvittavat ominaisuutensa näihin päiviin asti.

Ulkoinen olemus

Tämän rodun tunnistaa ensi silmäyksellä spanieliksi esimerkiksi korvien ja pää muodon perusteella. Fieldspanieli (säkäkorkeus: 46 cm ja paino 18-25 kg) muistuttaa lähinnä isokokoista Cockerspanielia (säkäkorkeus: 40 cm ja paino 12,5-14.5 kg).
Fieldspanielin väri on musta, maksanruskea tai kimo (roan) tai mikä tahansa näistä väreistä punaruskein (tan) merkein. Yksivärisillä koirilla sallitaan valkoista tai kimon väriä rinnassa. Selvärajainen mustavalkoisuus tai maksanruskeavalkoisuus eivät ole hyväksyttäviä värejä.
Korvat, rinta, etujalkojen takaosa, mahan alus, häntä sekä housukarvat ovat kauniisti hapsuttuneet. Karva on laadultaan sileää, kiiltävää ja helppohoitoista. Näyttelykoiria trimmataan mahdollisimman vähän ja huomaamattomasti. Rotu on rakenteeltaan vahva ja sopusuhtainen.

Muut ominaisuudet

Käyttöominaisuuksiltaan fieldspanieli on monipuolinen yleiskoira, joka sopii hyvin monenlaiseen tarkoitukseen. Myös varsinaisessa metsästyksessä sitä käytetään vielä nykyisinkin, koemuotona Spanielien metsästyskoe SPME. Sillä on vielä riistaviettiä reilusti tallella. Rodun yleisin harrastuslaji on metsästyskoirien jälkikoe MEJÄ, joka on kaikille roduille yhteinen harrastuslaji. Fieldspanieli on työskennellessään tarkka ja rauhallinen, useimmiten maavainuinen jäljestäjä.

Metsässä likkuessaan se pysyttelee lähimaastossa, joitakin tarkistuspistoja lukuun ottamatta, joilta se palaa kuitenkin viipymättä takaisin. Se ui myös mielellään, joten sen kouluttaminen vedestä noutavaksi lintukoiraksi ei vaadi kohtuuttomasti työtä.
Se viihtyy aina siellä, missä isäntä tai emäntäkin on, joten ulkotarha ja juoksulanka eivät ole fieldspanielin jatkuvia pitopaikkoja, vaan sen paikka on siellä, missä muu väkikin on. Rotu on melko hiljainen ja vähän haukkuva, joten varsinaiseksi vahtikoiraksi se ei sovellu. Vieraisiin se suhtautuu rauhallisesti, joskus jopa hieman varautuneesti, olematta kuitenkaan agressiivinen. Muita koiria kohtaan se suhtautuu melko rauhallisesti, ja sopuisasti.
Aktiivisena ja liikunnallisen rotuna, fieldspanieli tarvitsee runsaasti säännöllistä liikuntaa, mieluummin vapaana luonnossa, silloin kun se on olosuhteiden puolesta mahdollista. Agility on myös hyvä harrastus muun liikunnan lisäksi. Pelkäksi seuralaiseksi sei ei ole ehkä paras mahdollinen vaihtoehto, sillä "fieldi" on hyvin toimelias ja ilman ohjattua toimintaa se keksii helposti omat tekemisensä itse.
Yhteistyöhaluisena ja oppivaisena rotuna fieldspanieli on melko helppo kouluttaa. Rotu on herkkäluonteinen, joten se ei kestä, eikä tarvitse kovaa koulutusta, sillä älykkäänä rotuna se oppii helposti käyttämään hyväksi aikaisempia kokemuksiaan, ja osaa siten myös "hyödyntää" omaksi edukseen tehdyt virheet ja epäjohdonmukaisuuden koulutuksessa.
Fieldspanieli on luonteeltaan rauhallinen, iloinen ja vaatimanton seuralainen, jonka kanssa on helppo elää ja olla. Se kiintyy syvästi omaan perheeseensä. Kokemusten mukaan fieldspanieli sopii hyvin myös lapsiperheeseen.

Tekstin kokooja Virpi Kouvo