KASVATTAJAN AAPINEN                                                                                                        

OSA 1.  JALOSTUSKOIRAN VALINTA  

Fieldspanieli on yksi niistä roduista, jotka ovat kauan sinnitelleet hyvin harvalukuisina, ja vasta aivan viime aikoina rodusta on tullut suositumpi, ja se on noussut suuremman yleisön tietoisuuteen. Se on erittäin hyvä ja tervetullut asia, kunhan muistetaan ne monet aiemmat muotirotujen kohtalot, joissa hetkellinen suuri suosio on johtanut suuriin vaikeuksiin rodun terveyden suhteen. Jälkihoito vie onnistuessaankin pitkän ajan ja vaikuttaa rodun suosioon negatiivisesti ainakin väliaikaisesti. Varma pentujen kysyntä voi houkutella myös uusia, ennen muita rotuja kasvattaneita ja kokeneita harrastajia siirtymään helposti myytävään rotuun, välittämättä rodun terveydestä.

Fieldspanielit ovat pääosin yksittäisiä perhekoiria ja sen takia jokaisen fieldspanielin omistajan tulee tietää ainakin jotakin jalostuskoirien valinnasta. Niin uroksen, kuin nartun omistajat joutuvat tekemään päätöksen siitä, käytetäänkö heidän koiraansa jalostukseen vai ei ja tämän kirjoituksen tarkoituksena on antaa edes perustiedot vastuulliseen päätöksentekoon.

On aina muistettava se, että täydellistä koiraa ei ole olemassakaan. Jalostuksen tekee vaikeaksi se, että vaikka koira olisi terve ja omaisi rodunomaisen ulkonäön, eli sikäli erittäin hyvä yksilö jalostuksen kannalta, mikään ei anna takuuta siitä, että seuraava sukupolvi olisi kokonaisuudessaan edellistä parempi, tai edes samanveroinen, kuin pentueen tuottanut yhdistelmä.

Fieldspanieli on monipuolinen ”peruskoira”, jonka tulevaisuudesta on syytä pitää erityistä huolta eikä sitä kannata missään tapauksessa pilata harkitsemattomilla ja hetken mielijohteesta tehdyillä jalostusvalinnoilla, sen tulee pystyä työskentelemään käyttökoirana metsässä, sopeutua elämään  perhekoirana ja tietenkin näyttelykoirana isoillakin areenoilla. 

Koira voi antaa ihmiselle paljon sisältöä elämään ilman että sitä käytetään jalostukseen. Monissa tutkimuksissa on voitu todistaa koiran hyvä vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja jopa sairauksien ennalta ehkäisemiseen, tai sairauksista toipumiseen. Jo pelkkä koiran läsnäolo voi auttaa monia ihmisiä selviämään jokapäiväisessä elämässä paremmin. Mikään muu eläin, ihminen mukaan luettuna, ei anna niin paljon pyyteetöntä rakkautta ja hyväksyntää meille, kuin koira. Nykyisin koiraa jo arvostetaan ihmisen kumppanina myös taloudellisesti niin paljon, että moni ihminen saa elantonsa pelkästään koirille tarkoitettujen palveluiden tai tavaroiden tuottamisesta, myynnistä ja markkinoinnista.

ENNEN ENSIMMÄISTÄ PENTUETTA TAI ASTUTUSTA

Jokainen uroksen tai nartun omistaja aikanaan varmaan miettii sitä, voisiko omalla koiralla olla jälkeläisiä. Vastuukysymykset kasvattajalla, kasvattaa hän yhden tai useamman pentueen, ovat samat. Varsinkin pienimääräisessä rodussa jokaisella pentueella on vaikutusta rodun tulevaisuuteen.

Ennen kasvattajaksi ryhtymistä, tai uroksen antamista astutukseen, on perehdyttävä kunnolla rotuun, historiaan, ominaisuuksiin, rodulle tyypillisiin sairauksiin, ulkonäköön ja käyttötarkoitukseen,  sekä mietittävä sitä, onko juuri tällä koiralla jotain niin hyvää, että sitä kannattaa käyttää jalostukseen.

Jalostukseen käytettävällä koiralla on oltava virallinen silmälausunto ja lonkkakuvaustulos (PEVISA=Perinnöllisten vikojen ja sairauksien ohjelma). Muut vaatimukset selviävät tällä sivustolla olevasta Jalostuksen toimintaohjeesta, joka määritellään vuosittain pidettävässä rotuneuvottelussa. Jalostukseen käytettävää koiraa tulee käyttää näyttelyissä ainakin kaksi kertaa, sillä näyttelyarvostelut saattavat kovastikin poiketa toisistaan. Lisäksi koira tulisi käyttää rodulle tarkoitetussa taipumuskokeessa, jossa selviävät rodulle tyypilliset taipumukset, eli onko koira koulutettavissa metsästyskäyttöön. Kaikki nämä asiat tulee tehdä ennen päätöstä koiran käyttämisestä jalostukseen. Vasta saatujen tietojen perusteella voi määrittää arvion koiran jalostuksellisesta arvosta.

Koiran tulee siis olla terve sovittujen raja-arvojen puitteissa, sen tulee olla hyväluonteinen, sen tulee saada eh (erittäin hyvä) näyttelystä ja hyväksytty tulos taipumuskokeesta. Minkään yksittäisen osa-alueen suurikaan näyttö ei poissulje muita jalostusarvoon vaikuttavia tekijöitä. Toisin sanoen esim. monenkaan maan valion arvo ei lisää silmäsairaan koiran jalostusarvoa, vaan se muodostuu terveyden, luonteen, ulkomuodon ja käyttöominaisuuksien yhteisvaikutuksen  perusteella.

Kun oman koiran jalostuksellinen arvo on punnittu ja riittävän hyväksi todettu, on perehdyttävä myös sen tulevan kumppanin jalostukselliseen arvoon ja lisäksi vielä näiden koirien yhteensopivuuteen ja mahdolliseen sukulaisuuteen. Fieldspanieli, on rotu, jossa ei ole voitu välttyä lähisukulaisuudeltakaan aikojen saatossa, onhan koko vanhan kannan takana urosten puolelta kaksi veljestä ja kaikkiaan neljä koiraa,  jotka löytyvät jokaisen fieldspanielin sukutaulusta, jos riittävän pitkälle mennään

Jo vanha kansa oli tietoinen siitä, että vanhempien lähisukulaisuus ei ole hyväksi lasten terveydelle. Samoin on koirienkin kohdalla.  Lähisukuisten koirien käyttäminen jalostuksessa (sukusiitos) on keino saada joku tietty asia periytymään varmemmin jälkeläisille, mutta se tuo mukanaan myös riskitekijöitä mm. terveyden suhteen, esim. immuunipuolustusjärjestelmä (allergiat)  ja hedelmällisyys (lisääntymisongelmat)  voivat heiketä siinä määrin, että niistä tulee ongelmia jälkipolville. Lähisukulaisuuden astetta kuvataan laskemalla kahden yksilön yhteisten sukulaisten osuus eli sukusiitosprosentti, joka ei saisi Suomen Kennelliiton ohjeen mukaan ylittää 6,25 %.  Tosin useilla roduilla on tässä suhteessa omat ohjeensa ja määräyksensä. Nykyisin on helppo tarkistaa jokaisen yhdistelmän, eli tulevien pentujen sukusiitosaste KoiraNetin laskurilla jalostusvalintoja harkittaessa.

Mikäli sukusiitosprosentti ei ole esteenä, on vielä mietittävä tulevan kumppanin sopivuus muilta osin ja tutustuttava sen hyviin/huonoihin puoliin, samoin kuin oman koiran kohdalla. Näin voi estää ainakin selvästi havaittavien seikkojen osalta, ettei molemmilla koirilla ole samoja virheitä. Silti koirien sekä ulkonäkö- että terveysasioihin liittyy aina tekijöitä, joita ei voida ennakolta pois sulkea, koska kaikkea ei voi nähdä päältäpäin, eikä tutkia etukäteen, siitä syystä yllätyksiä aina tulee, niin hyviä kuin huonojakin.

Kun yhdistelmän tiedot muuten on selvitetty, on muistettava myös selvittää se, onko valitulla kumppanilla jo ennestään rodussa paljon jälkeläisiä.  Suomen Kennelliiton suosituksen mukaan, yhden koiran jälkeläisten määrä ei saisi ylittää 5 % viiden vuoden aikana syntyneiden pentujen kokonaismäärästä, vaikka suunniteltu partneri olisikin sillä hetkellä aivan terve. Suositus perustuu siihen, että näin estettäisiin liiallinen sukulaisuuden lisääntyminen, Fieldspanielin kohdalla se on kuitenkin tavoite, joka ei ole ihan vielä toteutettavissa. Kannattaa jo oman etunsakin vuoksi odottaa, että ainakin osa suunnitellun kumppanin jälkeläisistä on käynyt näyttelyissä ja osa tutkittu silmien ja lonkkien osalta. Tavoite on aina oltava selkeästi se, että tulevat pennut saisivat parhaat mahdolliset lähtökohdat, sikäli kuin niihin voidaan valinnalla vaikuttaa. Tulevaisuutta silmällä pitäen on ensisijaisena kriteerinä oltava koiran terveys, josta ei voida tinkiä edes ulkonäön perusteella.

On muistettava, että yksikin pentue elää rodun jälkipolvissa ja kantaa niitä ominaisuuksia, joita tällä hetkellä käytetyissä koirissa on, kuten niissä esiintyviä perinnöllisiä sairauksia tai luonneongelmia.

Ei tule unohtaa sitäkään tosiasiaa, että kasvattaja ei voi mitenkään vaikuttaa, tai ainakin hyvin vähän, siihen, miten hänen kasvattejaan käytetään tulevaisuudessa jalostuksessa. Kasvattajalla on käytössään vain yksi keino: rekisteröimällä pennut ”ei jalostukseen”-rekisteriin.

Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa perehtyä yhdistyksen kotisivuilla fieldspanieleilla todettuihin perinnöllisiin sairauksiin ja ottaa selvää mitkä niistä sulkevat koiran pois jalostuksesta, sekä tutustumalla PEVISA-ohjeisiin ja Jalostuksen toimintaohjeeseen..

Hankkimalla riittävästi tietoa rodusta ja sen käyttötarkoituksesta, rodunomaisesta rakenteesta ja rodulla ilmenevistä perinnöllisistä vioista ja sairauksista, voidaan auttaa pienimääräisen rotumme säilyminen terveenä ja rodunomaisena. Jokainen kasvattaja on aina vastuussa omista valinnoistaan.

KASVATTAJAN AAPINEN Osa 3  Pentujen syntyminen


Muistilista tärkeistä asioista varsinaisella Kasvatus-sivulla.